Kirjoitan ajatuksiani puualan koulutuksesta verrattain pienen koulutusalan eli taideteollisuusalan koulutuksen näkökulmasta. Puualan koulutus on iso kokonaisuus, johon oma taustani puuseppänä, muotoilijana ja alan kouluttajana ei riitä mitenkään avaamaan koko koulutuskenttää. Jokaisella meistä on usein syntynyt mielipide eri koulutuksista, ja usein se muodostuu omista opiskelukokemuksista. Koulutuksesta puhuttaessa on kuitenkin hyvä muistaa sen järjestämisen monitahoisuus. Sitä ohjaavat lainsäädäntö, tutkinnon perusteet, koulutuspolitiikka, yhteiskunnallinen kehitys, erilaiset rahoitusmallit ja oppilaitosten paikalliset toimintakulttuurit. Tähän yhtälöön kun lisätään ammatillisen koulutuksen kehittäminen ja uudistaminen muutaman vuoden välein, saadaan perinteisten käsityöammattien koulutus näyttäytymään monesti turhan monimutkaisena prosessina.
Näin on siis ainakin taideteollisuusalalla.
Ei kaikki tutkinnonuudistukset mielestäni huonoja ole. Erilaiset tavat ja opintopolut suorittaa ammatillisia tutkintoja ovat tervetulleita uudistuksia. Otetaan esimerkiksi perinteinen oppisopimuskoulutus. Sen kehittämistä on syytä jatkaa ja miettiä, miten siitä saataisiin tehokas työkalu yritysten kokemaan akuuttiin työvoimapulaan. Miten liiketoiminnan termein tarjonta kohtaisi kysynnän. Oppisopimuksen rahoitusmallia olisi syytä kehittää – miten tukea yrityksiä paremmin ja samalla taata myös opiskelijalle riittävästi opetusta oppilaitoksessa ammatin tietopohjan varmistamiseksi ja ammattitaitoisen työvoiman syntymiseksi.
En olisi huolissani puualan koulutuksen tulevaisuudesta. Suomessa toteutetaan laadukasta ja monipuolista puusepänalan koulutusta ammattitaitoisten opettajien johdolla. On tärkeää että alan yhteiskunnallinen merkitys ymmärretään, eikä alan koulutusta enää supisteta tulevaisuudessa. Nuorten kiinnostus alaa kohtaan on laskussa, mutta itse uskon vahvasti että tekijöitä puualalle tulee riittämään tulevaisuudessakin. Puu on materiaalina kiehtova, kerrassaan ylivertainen. Puun käytöstä puhutaan eri asiayhteyksissä tällä hetkellä paljon, joista puurakentaminen päällimmäisenä. Uusien innovaatioiden myötä, alan medianäkyvyys on lisääntynyt. Pandemia-aikana käsillä tekemisen kulttuuri on kasvanut ja kiinnostus käsitöihin ja sitä myötä käsityöammatteihin kasvanut. Kaikki tämä tuo puun käyttöä esiin, ja väistämättä tuo myös uusia innostuneita ihmisiä puumateriaalin pariin etsimään koulutus- ja uramahdollisuuksia. Puualan tuleekin omilla toimillaan tuoda alaa näkyvämmin esiin ja luoda siitä houkuttelevampi vaihtoehto.
Opetushallitus ohjaa toimillaan koulutuksen järjestäjiä ja niiden pedagogista toimintaa. Tämän rinnalle haluaisin syntyvän lisää keskustelua ja yhteistoimintaa ennen kaikkea puualan toimijoiden välille keskittyen myös koulutuksen ammatillisen sisällön ympärille – millaisia taitoja tulevat alan ammattilaiset tarvitsevat. Tässä keskustelussa toivoisi olevan mukana laajasti opetusten järjestäjät, asiantuntijaorganisaatiot ja alan yritykset. Meillä on huippuosaamista eri puualoilla toimivien alojen koulutuksessa ja tämän osaamisen haluaisin nähdä rikastuttavan alan yleistä tieto- ja taitopohjaa.
Miten lisätä vuoropuhelua ja tiedon jakamista eri toimijoiden kesken? Miten saada alan koulutus työkentän tarpeita vastaaviksi? Mielestäni Pro Puun sloganiin ajatus jalostaa puuta, voisi lisätä sanan yhdessä. Se toimisi hyvänä tausta-ajatuksena puualan toiminnan sekä koulutuksen kehittämisessä. Tarvitsemme yhteisen ”alustan” keskustelulle ja alan kehittämiselle eri toimijoiden välille. Näkisin Pro Puun toiminnan tämän vuoropuhelun keskiössä. Esimerkkinä voisin nostaa esille takavuosilta Pro Puun koordinoiman Designers Village -työpajat, joka kokosi ammattikorkeakoulujen opiskelijoita yhteen luoden vuoropuhelua oppilaitosten ja opiskelijoiden välille. Erilaiset tapahtumat, näyttelyt ja seminaarit toimisivat hyvänä alustana vahvistaa keskustelua, jota jo Pro Puu toiminnassaan toteuttaa. Tähän toimintaan tarvittaisiin mielestäni lisää sitoutuneita osallistujia, synnyttääksemme lisää jatkuvaa vuoropuhelua eri toimijoiden välille puualan koulutuksen edistämiseksi ja alan kiinnostavuuden lisäämiseksi.
RAMI FEDERLEY
Kirjoittaja on puuseppä, muotoilija ja puualan kouluttaja