Koulutusasioissa yksi puheenaihe on ollut ylitse muiden viime aikoina: Pisa-menestys. Suomen Pisa-tulokset ovat laskeneet dramaattisesti ja me olemme pudonneet huipulta alaspäin rutkasti. Syitä etsitään ja niitä on varmasti monia yksittäisiä ja hankalasti hahmotettavia. Jos asia olisi yksinkertainen, olisi se jo ratkaistu.
Pisa mittaa peruskoululaisten taitoja. Toisella asteella ei ole vastaavia kansainvälisiä testejä. Lukiopuolella on yo-kirjoitukset, mutta ammatillisella puolella ei ole mitään valtakunnallista tai kansainvälistä vertailua. Samat oppilaat kuitenkin siirtyvät peruskoulusta toisen asteen opiskeluihin, eikä Pisa-tuloksien lasku voi olla heijastumatta myös seuraavaan koulutustasoon.
Yritysten suunnalta kuuluukin säännöllisesti, ettei ammatillisista opinnoista harjoitteluun tai töihin tuleva osaa riittävästi ammattinsa sisältöä. Kauhistellaan sitä, ettei tunneta edes perustyökaluja tai osata kelloa eli tulla ja mennä sovituissa aikatauluissa. Eikö siellä koulussa opeteta mitään?
Opetetaan ja opiskellaan kyllä; kaikilla niillä oppilaitoksen resursseilla ja oppilaan valmiuksilla, joita on käytettävissä. Ikävä tosiasia kuitenkin on, että resursseja on leikattu rankalla kädellä samaan aikaan kuin yhteiskunta ja työelämä monimutkaistuvat jatkuvasti.
Yhtälö on tuhoisa. Osaavia ammattilaisia ei ehkä ole muutamaa enempää luokallaan siinä vaiheessa, kun koulu loppuu. Eikä huipputyyppikään ole valmis. Hänellä on parhaimmillaan peruskäsitys asioista ja taito oppia nopeasti lisää.
Oppimista on siirretty työpaikoille runsaasti. Tämä tarkoittaa juuri sitä; merkittävä osa oppimisesta tapahtuu nykyään työpaikoilla. Tähän on kaksi syytä: ne niukentuneet resurssit sekä se, että monimutkaistuvan työelämän kaikkia tarpeita ei ole mahdollista opiskella keskitetysti koulussa. Enää ei tarvita yhden taidon omaavia työntekijöitä vaan ammattilainen on moniosaaja, joka hioutuu ammattiinsa työn myötä.
Keski-Euroopan perinteinen oppisopimusmalli vastaa tähän tarpeeseen osittain hyvin. Siellä vastuu on yrityksissä ja oppilaitosmaailma on tukena. Yritys tekee sopimuksen oppimisesta suoraan ammattilaiseksi haluavan kanssa ja näin varmistetaan, että yritykseen on tulossa juuri sellainen tyyppi, mitä yritys hakee.
Haittapuolena saattaa olla liian kapea ammattitaito, jos yrityksessä ei ole laajaa kirjoa työtehtäviä opiskeltavaksi. Tätä torjutaan mm. sillä, että vastavalmistunut lähetetään muualle töihin ja tilalle otetaan jossain muussa yrityksessä oppinsa hankkinut. Näin saadaan uutta tietotaitoa yritykseen eikä aleta pyöriä vain oman osaamisen ympärillä.
Suomessakin on otettu isoja harppauksia oppisopimustyyppiseen suuntaan. Viisaat yritykset ovat tämän sisäistäneet ja panostavat työpaikoilla tapahtuvaan oppimiseen vahvasti. Nämä yritykset saavatkin parhaat ammattilaiset riveihinsä. Tämä on yksi avaintekijöistä. Yrityksen kannattaa satsata koulutukseen menestyäkseen kilpailussa niukkenevan ammattityövoiman tarjonnasta.
Puhdas oppisopimuskin on ollut pitkään mahdollinen väylä, mutta oppilaitoksiin pohjautuva malli on silti pysynyt suositumpana. Sille on vastaisuudessakin perustelunsa. Oppilaitoksessa opitaan monenlaisia perustaitoja, jotka eivät välttämättä edes suoraan näy työpaikalla.
Yksi merkittävä seikka on jatko-opintokelpoisuus. Opiskelu sisältää yhteisiä aineita niin, että jokaisella valmistuneella on oikeus jatko-opintoihin korkea-asteella. Kaikki eivät ehkä siihen ole heti valmiita eivätkä kaikki sitä myöskään koskaan halua. Yksilön ja yrityksenkin kannalta tosiasiallinen mahdollisuus korkea-asteen opintoihin on silti vaalimisen arvoista. Yritykselle voi olla kullanarvoinen asia, että ammattilainen voi täydentää taitojaan myöhemmin.
Mitä Suomessa sitten pitäisi tehdä? Avain menestykseen on muuttuvan maailman mukana pysyminen. Nuoret ovat loppujen lopuksi samanlaisia kuin mekin silloin joskus. Tulevia ammattilaisia.
MARKO VARJOS
— puuseppämestari ja lehtori
puusepänalan opettaja ammattikoulussa ja mm. valmentaa kilpailijoita kansainvälisiin ammattitaidon kilpailuihin.
Hän on valmistunut kaikilta mahdollisilta koulutusasteilta paitsi ammattikoulusta. Se jäi kesken.