Kotimainen massiivipuu ansaitsisi vahvemman sijan kuntien rakennus- ja kalustehankinnoissa.
Puurakentamisen toimenpideohjelma, tai tuttavallisemmin Puuohjelma, on toiminut vuodesta 2016 oleellisena osana ympäristöministeriön rakennetun ympäristön osastoa ja koordinoiden muiden ministeriöiden toimia sektorilla. Tämän vuoden loppuun mennessä tulee päätettäväksi, miten ja missä valtiovallan toimenpiteet jatkuvat. Puun käyttö rakentamisessa, jonka sisään luen myös kiinto- ja irtokalusteet, on jatkossakin hallituksen toimenpiteiden kohteena. Siitä kertovat hallitusohjelman kirjaukset edistämisestä kannustimin, osaamisen kehittämisestä, tki-panostuksista ja viennin edistämisestä. Euroopan ja globaalilla tasolla vihreä siirtymä tukee puun ja yleensä luonnon materiaalien käytön lisäämistä ja muiden kuin näiden käytön vähentämistä. Valitettavasti kulutus kokonaisuudessaan näyttää kasvavan, mikä on se iso ongelma, mutta ei tämän kolumnin aihe.
Nykyisessä puuohjelmassa on keskitytty teollisen puurakentamisen edistämiseen erityisesti kerrostalotuotannossa sekä julkisessa rakentamisessa. Asuinpuukerrostalo on puurakentamisessa teknisesti haastavin tuote ja siinä onnistuminen vie koko puurakentamisen osaamista eteenpäin. Lukijoille tiedoksi, että siinä markkinassa onnistumisessa ollaan ”kinthaalla” tai niin kuin ohjelman vaikutusarvioinnissa sanotaan murrosvaiheessa. Tukea vielä tarvitaan osaamiseen ja investointeihin tarjonnan kehittämiseksi.
Julkisen palvelurakentamisen kohteissa on parempi menestys. Selkeästi useammin puurakennusta ja puurakenteita harkitaan, tutkitaan ja vertaillaan suhteessa tavanomaiseen rakentamiseen. Massiivipuu hirren tai CLT:n muodossa on tuonut uutta vipinää markkinoille, ja tilaajien sekä käyttäjien kokemukset ovat positiivisia. Rankarakenteita käytetään tietysti vielä myös paljon. Oikea puumateriaali oikeaan paikkaan.
Puuohjelma on ollut mukana myös puuhuonekaluteollisuuden, kotimaisen, kilpailukyvyn edistämisessä. Puuteollisuusyrittäjien kanssa toteutetut hankkeet olivat onnistuneita, vaikuttavia, mutta pieniä. Tärkeää on pitää yllä liekkiä. Puun käytön vahvuus on sen moninaisuus ja jos moninaisuus unohdetaan, niin katoaa resurssien käytön tehokkuus, perinne, loppukäyttäjien toiveet, yksilöllisyys ja hiilikädenjälki, sekä
työpaikkoja.
Toivottavaa olisi, että julkisissa hankinnoissa vähähiiliset ja lähellä tuotetut tavarat ja palvelut saisivat etusijaa. Sahayrittäjien Lähipuu –konsepti on tarjonnan puolelta hyvä toimintamalli. Hankintojen koko pitäisi olla kohtuullinen myös pienille ja keskisuurille toimijoille. Tuore kesäkuussa TEM:in julkaisema selvitys esittelee julkisten hankintojen merkittävimmät pullonkaulat ja antaa konkreettisia toimenpide-ehdotuksia niiden poistamiseksi. Selvityksen tavoitteena on edistää taloudellisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti kestäviä hankintoja sekä toimivia markkinoita. Löytyy Hankinta-Suomen sivuilta. Erityisesti tuo ekologinen kestävyys tulee huonosti huomioitua hankinnoissa. Raportin mukaan syyt ovat mm. osaamisessa ja ajattelumalleissa. Nämä ovat olleet jo pitkään tiedossa ja hankintojen kehittäminen on Orvon ohjelmassa myös.
Puuohjelmassa julkaisimme viime vuonna puurakennuksen hankintaoppaan kunnille. Rakennushankintojen osalta markkinavuoropuhelu on tunnistettu auttavan molempia osapuolia, tilaajaa ja tarjoajia. Avoin kommunikaatio antaa tilaajalle ymmärryksen hankkeen raja-arvoista, kapasiteettien tai teknisten ratkaisujen mahdollisista rajoitteista sekä sellaisista innovaatiomahdollisuuksista joita tilaaja ei ehkä osaisi muuten vaatia. Tämä antaa tarjoajalle mahdollisuuden investoida ja kehittää tuotantoaan tarpeen mukaan ajoissa sekä edesauttaa tervettä kilpailua ja mahdollistaa kilpailukykyisten tarjousten saamista. Opas puukalusteiden hankinnasta voisi olla myös paikallaan.
Vastaus otsikon kysymykseen on: sinne mihin me haluamme sen menevän.
Petri Heino
Kirjoittaja työskentelee ohjelmapäällikkönä ympäristöministeriössä.